Vang Vieng, Laos

Olemme olleet Vang Viengissä pari päivää, ja kylä herättää hieman ristiriitaisia tunteita. Kun saavuimme tänne rakastuimme paikkaan saman tien, sillä kaikki näytti iltapäivän auringossa hyvin kauniilta, joka puolella oli kivannäköisiä ravintoloita ja ilmapiiri oli rento. Näyttää täällä toki vieläkin hyvin kauniilta (kylä on kirkasvetisen Nam Song-joen kupeessa ja vuorien ympäröimä), mutta pian iski fiilis, että reppuretkeilijämeininki on hieman karannut käsistä ja kylä näyttää pyörivän pelkästään turismin voimalla. Ravintolat ovat toistensa kopioita – menut ovat sisällöltään lähes samat (länsimaista ruokaa joka makuun ja joitain aasialaisia safkoja) ja suurin osa näyttää telkkareistaan joko Family Guyta tai Frendejä. Tavallisten menujen lisäksi on tarjolla usein myös ”happy menu”, joka ei suinkaan tarkoita mitään lastenaterioita, vaan pizzoja, pannareita ja pirtelöitä, joiden seassa on oopiumia, kannabista tai taikasieniä. Illan tullen nuorisolaumat palaavat ”tubaamasta” ja ravintolat/baarit, joista on ylitarjontaa alkavat jakaa ilmaisia viinabucketteja (viinaa näissä on tietenkin reilusti enemmän kuin kokista, joka maksaa enemmän) saadakseen asiakkaita. Kuten Antti sanoi, olo on hieman kuin ruotsinlaivalla.

Sitä ei voi kuitenkaan kieltää, etteikö tämä olisi täydellinen paikka rentoutumiseen, ja jos Frendien tuijottelu ravintoloiden patjoilla makoillen ja joessa traktorin sisärenkaalla lilluminen alkavat kyllästyttää, voi alleen ottaa pyörän ja lähteä tutkimaan lähialueen upeaa luontoa useine luolineen ja pikkukylineen. Näin me teimme tänään, vaikkemme ole vielä edes testanneet tubingia. Ajelimme maaseudulla ja kävimme tutkiskelemassa noin seitsemän kilometrin päässä Vang Viengin kylästä sijaitsevaa isoa Tham Poukhamin luolaa ja sen ulkopuolella olevaa ”sinistä laguunia”. Luola oli kieltämättä aika vaikuttava ja Antti sai raahattua mut yllättävän pitkälle sen syvyyksiin vain yhden otsalampun valossa ja senkin jälkeen kun vastaantullut seurue kysyi meiltä suuntaa ulos ja kertoi eksyneensä (älkää muuten katsoko Descent-leffaa, jos aiotte ikinä harrastaa vastaavanlaista aktiviteettia). Luolailun jälkeen oli ihanaa pulahtaa laguunin viileään veteen ja katsella, kun ihmiset temppuilivat puusta hyppimällä.