Hongkongin kautta Suomeen

Joo, moi vaan. Eiköhän olisi jo aika kertoa vähän reissumme viimeisestä päivästä ja saattaa tämä blogi loppuunsa. Eihän tässä ollakaan oltu kuin pari kuukautta kotoisalla Suomen maaperällä.

Saavuimme Hongkongiin melko myöhään illalla, ja suuntasimme saman tien tuttuun ja varsin hyväksi todettuun Lee Garden Guest Houseen. Jouduimme onneksi buukkaamaan guest housesta vain yhden yön, sillä majoittuminen Hongkongissa on kallista kuin mikä, ainakin jos Kaakkois-Aasian maihin vertaa.

Vaikka olikin jo hieman koti-ikävä, on loman loppuminen aina vähän surkeaa, ja sen takia päätimme viettää vihoviimeisen päivämme ennen Suomeen paluuta näin hauskoissa merkeissä:

Ainakin Iina 8v. oli koko päivän ihan hymy korvissa, eikä hieman sateinen ja kolea sääkään haitannut yhtään. Kyseessä oli siis Ocean Park -huvipuisto, josta löytyy ison härvelivalikoiman lisäksi muun muassa suuri ja hieno akvaario ja pari pandaakin.

Huvipuistoilun jälkeen kävimme syömässä herkkusafkat eräältä pikkukujalta löytämässämme japanilaisessa, haimme rinkkamme hostellin säilytyksestä ja suuntasimme bussilla lentokentälle puolen yön aikaan.

Kotimatkamme alkoi hieman nolosti, kun siihen mennessä mainiosti toiminut salakielemme, suomi, petti pahemman kerran. Olin hehkuttanut Antille, kuinka olen saanut suunnilleen elämäni jokaisella lennolla ikkunapaikan, ja kuinka ollakaan, paikkamme tällä 13 tunnin lennolla olivatkin keskikäytävällä, kahden varsin kookkaan miehen välissä. Puoliksi väsymyksestä ja puoliksi ihan vitsillä meuhkasin pitkään ja hartaasti Antille, kuinka kaikki ****ttaa ja miksi noiden miestenkin pitää olla noin isoja, ei ole omaa käsinojaa, ei pääse helposti vessaan, uloskaan ei näe ja kaikki on niin kamalaa. Kommentoimmepa siinä jotain Antin vieressä istuneesta miehestäkin (Antti: "Toi äijä näyttää siltä kuin se haluaisi sanoa mulle jotain"), jonka oletin jostain syystä olevan britti. Jossain vaiheessa tämä "brittimies" sitten alkoi vahvalla Turun murteella jutella niitä näitä ja heitti vielä, että kannattaa tarkistaa jos koneen perästä löytyisi miellyttävämmät paikat. Ihan mukava mies oli kyllä, mutta jostain syystä ei ottanut muhun minkäänlaista kontaktia koko lennon aikana (ei vain olisi loistavalla ensivaikutelmalla jotain tekemistä asian kanssa). Antin juttuseura ja apu multimediakeskuksen kanssa sen sijaan kelpasi mainiosti läpi lennon. :-D

No, ainakin uni tuli pitkän päivän jälkeen kohtuullisen helposti ja lentomme Lontooseen meni todella nopeasti. Lontoosta Finnair kuljetti meidät sujuvasti Helsinki-Vantaalle, ja ihmettelimme kovasti, kun lentohenkilökunta tervehti hyvillä huomenilla ja passintarkastaja sanoi jurosti "moi". Ihmiset näyttivät kummallisen isokokoisilta ja kylmyys tuntui kylmemmältä kuin olin kuvitellut (käytän muuten vieläkin talvitakkia).

Kaiken kaikkiaan olemme molemmat todella tyytyväisiä siihen, miten matkamme meni. Maaliskuu oli loistava aika palata Suomeen, kun kevät oli jo kovaa vauhtia tulossa ja päivät yhtä pitkiä ja valoisia kuin Aasiassa. Filippiineille puhuimme vielä joskus palaavamme, sen verran hyviä matkavinkkejä saimme sinne suunnalle.

Ei muuta. Meikäläinen kiittää, kumartaa ja jää haaveilemaan tulevista reissuista. Saa nähdä jatkuuko blogiharrastus vielä joskus, oli meinaan ihan hauskaa. :-)

Ai niin, saanko esitellä Ocean Parkista mukaan tarttuneen uuden perheenjäsenen, Petterin (Antti: "kirjoita siihen että Petteri liittyi pesueeseen" :´)) Ei haitannut vaikka rinkka oli ääriään myöten täynnä - Petteri oli pakko saada mukaan.